10. päivä: tiistai 12.7.

IMG_0799

 

Tänään oli tämän reissun ainoa kokonainen vapaapäivä, joka sekin oli sitten aika hyvin ohjelmoitu 🙂 Eli paremminkin voisi sanoa, että päivä oli leireistä vapaa päivä.

Aamupalan jälkeen suuntasimme ”karhuluolalle” eli n. 20 kilometrin päässä sijaitsevalle tippukiviluolalle. Siellä kierrettyämme jatkoimme matkaamme autolla läheisen vuoren laelle. Olimme ymmärtäneet leirin johtajan suunnitelmat väärin, ja vasta vuoren laella tajusimme, että meidän olisi pitänyt varautua kolmen tunnin vuorivaellukseen. Moni tiimiläisistä oli helteisestä säästä johtuen pukenut jalkaansa sandaalit, joilla ei kovin pitkää vaellusta pysty tekemään. Niinpä pitkän neuvonpidon jälkeen päädyimme siihen, että osa tiimistä (ne huonokenkäisimmät) lähtivät Miikan autolla pienen vuoriajelun jälkeen takaisin kaupunkiin ja Kreeta, Erkka, Mirkku, Samppa ja Minna jäivät urheasti vaeltamaan paikallisten mukana. Vaeltamaan jäänyt porukka ei kuitenkaan joutunut katumaan päätöstään, sillä maisemat olivat olleet jälleen kerran huikeat. Loppujen lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä ja väsyneitä.

Täytyy kyllä sanoa, että Romania on yllättänyt ainakin minut kauneudellaan. Maisemat ovat upeita. Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista, missä olen koskaan käynyt. Toinen asia, mikä on jäänyt sydämeeni, on nämä tarvitsevat lapset. Tuossa yhtenä päivänä jo suunnittelin, että kaappaisin mukaani muutaman suloisen resupekan kotiin lähtiessämme. Toisin Suomeen, hoivaisin ja rakastaisin. No, ehkä hieman pidemmälle ajateltuna ei olisi niinkään hyvä idea, mutta joka tapauksessa nuo rakkautta vailla olevat lapset koskettavat sydäntäni joka kerta. Ja niitähän riittää – ei vain täällä Romaniassa, vaan joka puolella maailmaa.

Terkkuja sinne koto-Suomeen! Muistakaa vielä näitä muutamia jäljellä olevia leiripäiviä rukouksin, että jaksetaan edelleen täyttää tehtävämme täällä.

– Sanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *