Kotona taas

IMG_20160718_212503

Reissu on nyt takanapäin ja tunnelmat melko ristiriitaiset. Aktio kaikkineen sujui erittäin hyvin ja päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus aivan uskomattoman hienosta matkasta. Toisaalta tämän upean kokemuksen päättyminen, väsymys ja kova ikävä painavat mieltä. Karu paluu arkeen odottaa useita meistä ja osa palasi töihin jo keskiviikkona. Kontrasti menneisiin viikkoihin on aika suuri. Jotkut onnekkaat jatkavat vielä kesälomalla.

Sunnuntain ja maanantain välisen yön vietimme Békésissä. Järvelän perhe ja Sini nukkuivat Törmästen luona, ja me muut läheisessä vähintäänkin mielenkiintoisessa hostellissa. Törmäsillä saimme nauttia tukevan aamiaisen ennen lyhyttä vierailuamme lähetysjärjestö OCM:n toimistolle. Järjestö tekee muun muassa romanityötä ja ruokajakelua sekä vierailee vanhusten luona. Leirilläkin vieraillut järjestön johtaja otti meidät vastaan, mikä oli suuri kunnia tiimillemme.

Päivällä meillä oli vielä aikaa shoppailla Békésissä, mikä ei kyllä allekirjoittanutta juuri kiinnostanut. Kaikille muille taisi jotakin mukaan tarttua, ja eräskin tiimin miespuolinen jäsen joutui hyödyntämään muiden laukkutilaa saadakseen ostoksensa kotimaahan. Sanna ja lapset jäivät Törmästen seuraan Békésiin, kun Miika ajoi lopputiimin Budapestin lentokentälle. Lento oli jonkin verran myöhässä, mutta saavuimme Suomeen kello 22.55. Mirkun perheenjäseniä oli meitä vastassa ja he kyyditsivät meidät kotiinsa, jossa saimme syödä iltapalan ja yöpyä, kuten menomatkallakin. Iso kiitos heille kaikesta!

Jo Unkarissa ollessamme sain paljon suomea oppineelta leiriläiseltämme viestin: ”Erka sinan on minun iustava.” Kun kerroin Google Kääntäjän avulla, että olemme Unkarissa ja lennämme pian Suomeen, hän vastasi: ”Dumnezeu sa fie cu voi” (= Jumala olkoon kanssasi). Taas tuli ikävä leiriläisiä. Paluumme jälkeen romanialaiset tiimiläiset, joista tuli meille hyviä ystäviä, ovat jakaneet Facebookissa kuvia ja kertoneet moneen kertaan ikävöivänsä meitä. Omaakaan ikävää ei näin ollen pääse kovin helposti unohtamaan. Olen kuitenkin varma, että tapaamme vielä joskus. Viimeistään sitten taivaassa.

13754659_10206925835606512_1079883531395890972_n13718538_10206925835686514_8328738250972753224_n

Kiitos kaikille, jotka olette eläneet mukana matkassamme ja rukoilleet puolestamme! Ilman teitä matka olisi varmasti ollut hyvin erilainen. Toivottavasti tämä tarina saa jatkoa ensi vuonna…

Dumnezeu sa fie cu voi!

-Erkka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *