Tiistai 11.7.2017

Ah! Vapaapäivä. Kymmeneltä lähti kyytimme kohti Beiusta. Suunnitelmamme vapaapäivälle olivat moneen otteeseen muuttuneet, suurin vaikuttaja oli Essin loukkaantuminen. Essi ja Sini jäivät lepäilemään leirille, kun me muut suuntasimme paikallisille altaille rentoutumaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aurinkorasvan tuoksu oli vahvasti osana päivää. Jäätelöt altaan reunalla ja hetki rauhassa tuli todellakin tarpeeseen. Aurinkorasvaa tieten säästeltiin liikaa, sillä useimmat olivat uimisen jälkeen punasia kuin paloautot.

Altailta matkasimme Irenken ja Joszefin kotiin päivittelemään blogia ja roikkumaan netin äärelle. Päivittelyjen jälkeen matkasimme kaupungille. Kadun varrella, paikalliseen tapaan, apteekin kulmalla on taulu jossa pyörii tietoja päivästä. Kuuma oli, siitä oltiin varmoja, muttei siitä kuinka kuuma. Tauluun pyörähti tieto lämpötilasta ja suomalaisinahan olimme yhtä pyöreänä kuin numerotkin: +40 astetta! Huh hellettä! Jäätelöt menivät kuin kuumille kiville. Käytiimpä kurkkaamassa myös erästä kirkkoa. Ja muuten, kirkkoja täällä Romaniassa on monia, todella monia. Jäätelöitten jälkeen suuntasimme paikalliseen syömään pitsaa ja salaattia. Fvarte bine. Todella hyvää.

Pyöriskeltyämme hieman puistossa, johtajapariskunta tuli noutamaan meidät käymään kylään, josta huomisen lapset tulevat. Kylä oli pöyristyttävä. Kaivoista nostettiin vettä. Talot on rakennettu miten sattuu ja aidatuilla pihoilla kirmasivat possut, koirat ja lapset. Kuumuus oli ajanut kylän lapset ojan varteen, jonne he olivat tehneet padon uimista varten. Vesi oli kovin likaista, eikä sitä ollut kovinkaan paljon pitkän sateettoman ajan takia, mutta lapset olivat onnellisia. Hymy nousi kasvoille kun kohtasimme. Tuttuja kasvoja näkyi viime vuodelta ja nimiäkin jopa muistettiin. Laulatimme hieman lapsia ja eräs lapsi pyysikin, että mites olisi laulu, jossa pojat laulavat Kiitos Herralle ja tytöt Halleluja. Muistivat suomenkieliset sanat, vaikka lauloimme viime vuonna usein romaniaksi Slava Domnului!

Tulomatkalla paikalliset nuoret kertoivat, että heillä on meille yllätys leirillä. Tiesimme sen verran, että ilta vietetään pihalla, koska aikaisempi nuotioilta loppui lyhyeen ja oli uuden iltanuotion paikka. Ilta rupesi tummumaan ja tähdet tuikkimaan. Kuvittele vuoristo ilman valoja. Heinäsirkkojen sirinä ympäröi sinut. Makaat lämpimien peittojen suojassa mäen rinteellä katsoen kirkasta tähtitaivasta. Vieressä tärkeitä ihmisiä ja hengellistä musiikkia taustalla. Todellinen pala taivasta. Kuinka suuri ja mahtava Jumalamme oikein on. Luonut tuon kauniin taivaan. Yhdistänyt erilaisia ihmisiä yhteen keskelle Romanian vuoristoja. Breath taking moment. Kuinka tämän kauneuden voi jättää taakseen. Illan kruunasi johtajapariskunnan pojan Hanielin tekemä leirivideo. Katsoimme sen rinteessä kuin amerikkalaisissa elokuvissa konsanaan. Valkoinen lakana viritettynä valkokankaaksi. Leirivideo heijastettuna sille.

Täällä on onnellisimmillaan. Ei raha, ei mukavuudet, ei mikään voi vetää vertoja sille, kun Jumala on lähellä. Hän on lähellä koko ajan, mutta täällä elämä riisuttuna mukavuuksista saa todella tuntemaan Jumalan läsnäolon onnellisuutena, rauhana ja rakkautena.

Siunattua päivää.

Ps. 4:7-9. Monet sanovat: ”Kunpa saisimme osaksemme menestystä! Herra, käännä meihin kasvojesi valo.” Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.

-Tuulia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *