Torstai 13.7.2017

Heissan!

Toiseksi viimeinen leiripäivä alkoi tuttuun tapaan, joskin vähän myöhemmin kuin yleensä. Aamutouhujen jälkeen iso joukko energisiä lapsia saapui leirille. Tällä kertaa lapset tulivat yhdestä köyhimmistä kylästä ja sen kyllä huomasi. Monella heistä oli rikkinäiset ja likaiset vaatteet. Osalla ei ollut juuri mitään päällä.

Päivä kului suurimmaksi osaksi pelaten ja leikkien ulkona. Lapsia oli niin paljon, että askartelutkin jätettiin välistä. Sen sijaan letitimme tyttöjen hiuksia ja pojat saivat piirtää liiduilla portaisiin. Letitys ei ollut helpoimmasta päästä, sillä tyttöjen hiukset olivat aivan takuissa ja likaiset, joten niiden selvittämiseen meni aikaa. Muutama täikin nähtiin. Lopulta, juuri ennen bussin saapumista, saimme viimeisetkin letit valmiiksi ja tytöt olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

Sydämeen oikein sattui, kun katsoi näitä lapsia. Olisi tehnyt mieli halata jokaista ja auttaa kaikella mahdollisella tavalla. Tällä kertaa pystyin vain pitämään sylissä, välittämään ja rukoilemaan heidän puolesta.

Illalla lähdimme vielä romanialaisten isosten kanssa kävelylle. Reissu sujui ihan mukavasti, lukuun ottamatta sitä, että lopulta tulimme kahdessa eri ryhmässä, eri reittejä takaisin leirille. Tämä johtui ainoastaan siitä, että Kreeta sai typerän idean yrittää nousta eräälle kukkulalle jyrkkää rinnettä pitkin ja minä tetysti menin perässä. Muu ryhmä jatkoi matkaansa turvallisesti tietä pitkin ja vain Efi palasi takaisin odottamaan meitä. Lopulta saavuimme leirille melko väsyneinä, mutta tyytyväisinä siitä, että selvisimme ehjinä reissusta.

Enää muutama päivä jäljellä ja vähän haikea olo. Mielellään jäisin tänne pitemmäksikin aikaa. Vaikka tekemistä on ollut, nämä kaksi viikkoa on ollu tosi rentouttavaa ja siunattua aikaa. Täällä on pystynyt elämään hetkessä ja nauttimaan. Kiitollinen olo ihan kaikesta.

-Elsa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *